sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Aiiiiiii että. Yö (ei se bändi).

Yöt ovat ihania silloin, jos ihmiset ovat rauhoittuneet. Aina eivät ole.

Asioista puhutaan yleensä järjestelykysymyksinä. Minusta ne ovat mielen järjestelyjä. Mieli pysyy parempana, kun ei mieti liikaa, nauttii olostaan, tekee mitä vain tarvitsee, eikä sen enempää. Turhaa paskaa kaikki muu.

Syö, juo, nussi.
Sex, food and rock n' roll.
Steaks, trucks and country music.
Shit, sleep and peace o' mind.

Tekisi mieli laulaa, mutta ihmispaljous keskellä yötä humalassa jännittää.
Laulan hiljaa itsekseni. Ja seuraavaksi, kun Head Help tekee jotain, se on pelkkää hyräilyä.
C.U. tekee koko ajan jotain sentään.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Sunnuntaina sataa aina
Vaikkei sataisikaan
Aurinko paistaisi
Muttei siitä nauttisi

Ehkä jonain kauniina päivänä
Kuten eilen ja tänään
Voi olla iloinen kaikesta
Voi olla onnellinen asioista

Koska miksi ei

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Ei tähän mitään otsikkoa jaksa ees miettiä

Housuni ovat veressä ja pitäisi paitojakin pestä, koska nekin ovat veressä.

Kalsarini näyttävät olevan kroonisesti veressä.

Itseä pitäisi hoitaa, mutta se tuntuu olevan jotenkin ihan saatanan monimutkaista, kun haluaisi vain olla ihan kivasti ja viettää aikaa kavereiden/ystävien kanssa.

Tosin se on vaatinut sen, että joi vääränlaista viinaa, vaikka se ei maistunut pahalta. Mursin vain siinä tohinassa nenäni ja puhalsin kuulemma 4,7 promillea. On tullu kyl harjoiteltua.

Rauhoittava musiikki rauhoittaa silloin, kun on yö. Onneksi valoisimmat ajat alkavat vähenemään.

En ehkä välttämättä koskaan haluaisi enää omaa kämppää, jossa vain masentuisin itsekseni, mutta se tuntuu olevan paras vaihtoehto silti. Sillä välin majailen tässä sen minkä voin. Onhan tuolla kaloja, joista en juuri välitä.

Musiikkikeikkoja olen yrittänyt hommata, mutta näyttely olisi ehkä enemmän tarpeen.

Ikävä on, mutta sitä ei tohtisi kaikille näyttää, koska kaikkien vittu pitää esittää vahvaa. Paitsi minä.

Nenäni ei ole kipeä, mutta tikit kutittavat.

Joka paikkaa kutittaa muutenkin, kun psori pamahti tovi sitten taas kunnolla. Ei siinä mitään, juon silti kaljaa.

Näytän hurjalta kasvoiltani, mutta näytän elämältä.

En käynyt kontrollikäynnissä, enkä ostanut niitä mukamas tarvitsemiani lääkkeitä, koska en halua sotkea elimistöäni muulla, kuin ruoalla. Sitä on sentäs tullut syötyä.

Sain jäykkäkouristusrokotuksen jo, pari tiamiinipiikkiä, en ole menetetty tapaus.

Jos vain saisin elää rauhassa ilman VOI VITTU AKUUTTI TARVE-tta, olisin onnellisempi.

Mut silti jotenkin tuntuu, että ei täs mitään paskaa fiilistä ole, koska jotenkin kaikki tuntuu lutviutuvan aina jotenkin. Itkeä saan milloin haluan, minua ymmärretään, enkä ole sulkeutunut joihinkin pelkotiloihini. Enkä pelkää kaupan kassalla, vaikka ostaisin kaljaa. Enkä vetele juurikaan ketiapiinia. Välillä syön kiinteätä ruokaakin.

Joten vittuuks täs. Rakastakaa itseänne, tai muuten minä tulen rakastamaan teitä.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Viime päivät olen ollut vihervassari, kommunisti, todellinen SEKSIPOIKA ja "toi jätkä osaa laulaa". Olen myös itkenyt paljon, juonut paljon, väsynyt paljon, tai ollut ihan mukava. Kuolemaakaan ei voi paeta, semmoisia tapahtuu vähän väliä.

Kirjoitan jostain syystä tähän aina silloin kun en tiedä mitä tässä pitäis kirjoittaa.

Tai jos sitä ei kirjoittais täyttä paskaa nii eihän tästä elämästä tulis mitään.

Mut jos miettii liikaa nii se käy päähän.

& semmosta.

perjantai 26. toukokuuta 2017

En mä pysty

En mä pysty aattelemaan mitään jos sul on paha olo
En mä pysty tekemään mitään jos tiedän et sul on paha olo
En mä pysty olemaan oma itteni jos sul on paha olo
En mä pysty

Tajuutko?
Ymmärrätkö?
Meneekö perille?

Tää ei oo sit mitään mulkkuilua mitenkään vaa mua vituttaa et sul on paha olo. Tää on ihan vitun perseestä mullekin. Me ollaan vittu samassa veneessä vaikka ne veneet olis eri rannoilla, mut kuitenkin heilutellaan sieltä et "moi tuu käymään vaik saunassa" tai jotain et "makkaraa löytyy ja hyväntekeväisyyttä" jne. muuta paskaa mut mua vituttaa tää tilanne kans.

Jos voin auttaa, nii pyydä apua
Mä en osaa pyytää vaikka haluaisin
Olenhan mies
Jos voin olla tukena, nii sano se
Jos en voi, nii sano se sitten

En mä pysty keskittymään jos sul on paha olo
Eikä se tarkoita sitä ettet vois kertoa mulle et sul on paha olo
Se johtuu vaa siitä että rakastan
Rakastan sua
Mä vittu rakastan sua
EN TAJUU EES MIKS MUT MÄ VITTU RAKASTAN SUA

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Jonkinlainen konkluusio

Metaforian sisältävä pohdinta, joka sisältää myös kuuluisan vanhan sanonnan:

Onhan se turha enää pieraista jos paskat on jo housussa. Mutta toisaalta jos ne housut ovat likaiseksi saanut pieremällä ja paskat ovat lojuneet siinä tarpeeksi pitkään, turha yrittää niitä housuja enää pestä, koska se paska on pinttynyt sinne niin pahasti, että on parempi ostaa uudet.

SIIS: Parempi pestä ne housut ajoissa, niin niitä ei ole vielä menetetty.

torstai 29. joulukuuta 2016

Normaaleja asioita parisuhteessa

Parisuhteessa yllättävän moni asia on normaalia.

- aina ei ole ruusuilla tanssimista. Sellaisen väkisin yrittäminen on vain esittämistä, tai sitten kyseessä on astetta yksinkertaisempi pariskunta, joissa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, sillä he ovatkin ainakin ulospäin onnellisempia kuin "täyspäiset", koska eivät mieti turhia liikaa, vaan rakastavat pyyteettömästi. Mutta valtaosalla saattaa olla paskempia hetkiä useammin kuin sitä "oikeaa rakkautta" ja se on ihan normaalia. Kulissien ylläpitoa tapahtuu lähinnä niissä paremmissa piireissä ja se ei ole normaalia. Se on vain paskaa.

- mielialat vaihtelevat kaikilla. Ylenpalttinen stressaaminen on kokemukseni mukaan ainakin yksi pahin mielialojen heilauttelija. Pahimmillaan se johtaa huikeaan adrenaliiniryöppyyn ja siinä ei ole kukaan turvassa. Mutta se on ihmisillä aivan normaalia.

- se kuka on lähinnä sydäntä ja tuntee parhaiten, sitä kohti puretaan sydäntä yleensä pahiten. Voi olla päätä hajottavaa valittamista, nalkuttamista tai suoraa raivoa, vaikka se oikeasti ei edes kohdistuisi lähimpään. Tämäkin on ihan normaalia.

- aina pitää katsoa itseään peiliin. Itse olen viime aikoina katsonut itseäni peiliin tavallista useammin ja sitä kautta huomannut konkreettisesti mitä nykyään tapahtuu. Mutta siinä katselenkin itseäni peiliin ja ymmärrän mitä itse olen tehnyt. On mennyt yli. Tämä on harvinaisen normaalia ja sitä tapahtuu kaikenlaisissa piireissä. Turha sitä itselleen on yrittää selittää, vaan myöntää virheensä ja koettaa oppia ettei jatkossa menisi niin pitkälle.

- joskus on pakko vain paeta jos hommat menee ihan huolellisesti vituiks. Se ei ole raukkamaisuutta, se on joskus ainoa vaihtoehto. Pieni aivokiehkuroiden tuulettaminen tekee hyvää ja selventää ajatusjuoksua. Sen jälkeen asiat saattavat olla astetta normaalimpaa, kas näin.

- toiset tykkää rehellisestä tappelusta, toiset mykkäkoulusta. Minulle käy molemmat, kunhan kummassakin vältytään pahimmalta, eli erolta. Ellei se sitten ole ainoa vaihtoehto, etenkin jos rakkautta ei ole. Mutta onhan niitäkin pariskuntia jotka nyrkkeilevät luonteensa, traumojensa, kasvatuksensa, mielenhäiriönsä/mielisairautensa tai vastaavan vuoksi, mutta se on heillä aivan normaalia.

- itseään ei kannata koko ajan syyttää, mieluummin ei ollenkaan. Terve itsetutkiskelu kannattaa. Itsensä syyttäminen ja vihaaminen pistää syyttämään ja vihaamaan sitten ihan kaikkea, etenkin sitä läheisintä. Se on normaalia, mutta sen ei kannata ollenkaan mennä niin.

- jokainen on oman itsensä puuseppä tai valkovuokko tai yksisarvinen, se on normaalia, mutta jokainen tarvitsee silti jotain/jonkun. Muuten on narsisti, sosiopaatti, psykopaatti tai pankkiiri. Se ei ole normaalia.

- paskimmista tilanteista pääsee aina yli, paitsi jos ei vain halua. Sitten sitä haluaa jotain muuta elämäänsä ja sitä kannattaa silloin tehdä ja se on aivan normaalia.

- paskimmatkin hetket voi selvittää, jos rakastaa toista. Tästä päästäänkin siihen, että on turha syyttää toista, ettei rakasta, kun eihän sitä toisen tunteita voi oikeasti tietää. Se on omien tunteiden heijastamista toiseen, epäilystä omiin tunteisiinsa ja se on aivan normaalia. Rakkaus on molemminpuolista, kaikki eivät tee sitä samalla tavalla. Pienet eleet näyttävät sen. Siihen ei tarvita välttämättä edes puhumista tai pussaamista, koska kukas sitä väkisin, jos ei vain yksinkertaisesti ole sellainen olo. Ei se ikuisesti kestä, jossain vaiheessa tekee mieli puhua ja pussatakin. Ihan normaalia. Itse sanon heppoisin perustein ihmisille, että rakastan, koska olen tottunut tekemään niin, mutta eiköhän joku tässä maailmassa tiedä oikeasti, miten ja kuinka paljon rakastan.

- pahinta mahdollista on satuttaa toista, mutta sitä tapahtuu pienissäkin määrin vähän väliä. Loukkaamista, solvaamista, haukkumista, alistamista, alentamista, väärää määrittelemistä oman mielen mukaan, lyömistä, tappamista. Voisi kuvitella, että kaksi viimeistä ovat ehdoton nou nou, mutta niin on kuulkaas kaikki muutkin mainitsemani. Ihmisen mieli on monimutkainen ja se on normaalia. Anteeksi voi pyytää tekojansa, mutta anteeksi ei tarvitse antaa. Mieluummin ehkä joskus, mutta eipä kaikki anna kaikkea ja se on normaalia.

- koskaan ei kannata sanoa, ettei koskaan. Paitsi jos on täydellisen ymmärtämätön itseään kohtaan, silloin on ehdoton kaikissa asioissa ja pienenkin virheen sattuessa peittää sen itseltään tai oikeuttaa sen toisen syynä. Kaikille kuitenkin sattuu tahtomattaan virheitä. Aivot ovat jännä juttu. Normaalia.

- vihaaminen on ihan yhtä normaalia kuin rakastaminen. Molemmat ovat äärimmäisiä mielenhäiriöitä. Tämä ei tarkoita sitä, että rakastaminen olisi perseestä (siis oikeasti, vaikka välillä se on koska se saa tekemään joskus pahojakin asioita). Vihaamisen jälkeen tekee mieli rakastaa ja toisinpäin. Vai kukas ei ole kuullut sovintoseksistä? HÄ?

Ja lopuksi (GRANDE FINALE): Tällainen paskojen "asiantuntijalausuntojen" lateleminen nettipäiväkirjaan on aivan normaalia, vaikka näitä tulee joka tuutista nykyään ja jokainen on joku vitun asiantuntija.

Koitetaan rakastaa ja antaa anteeksi. Jos ei pysty kumpaankaan niin silloin kannattaa jatkaa oman kakkansa haistelua.